Kun minulta vuosi sitten kysyttiin:
"mitä sinulle kuuluu?"
Vastasin "hyvää" vaikka totuus oli toinen.

Olen ollut niin väärässä.
Olen suojellut itseäni ja muita totuudelta.
Elänyt niin, että kaikki ihmiset minun lähellä olisi onnellisia
ja samalla olen ihan kokonaan unohtanu itseni.
Uskottelin kauan itselleni, että kunhan muilla on hyvä olla,
se riittää.
ja pitkään se riittikin.
Monta vuotta meni ikään kuin sumussa.
Tiesin koko ajan, että en halua tällaista elämää,
mutta tuudittauduin siihen niin kuin lapsi uneen.
Halusin uskoa, että joku päivä kaikki olisi paremmin.
Halusin uskoa, että joku päivä tää kaikki muuttuu.
Tiesin koko ajan muutoksen olevan edessä, mutta se pelotti.
Pelotti ottaa ensimmäinen askel, koska se oli niin hiton raskas.
Pelotti, että entä jos mikään ei muutu.
Pelotti, että entä jos kaikki muuttuu.

Silti otin sen askeleen.
Jätin taakseni paljon hyviä muistoja ja hetkiä.
mutta myös paljon pimeää.
Sellasta, mitä ei kenenkään tarvitse kestää.
Sellasta, minkä ei tarvitse kuulua elämään.
Tämä vuosi, tai oikeastaan pari viime vuotta on ollut matkaa
johonkin joka on aina ollut sisälläni.
Olen miettiny elämää, virheitä joita olen tehnyt.
Elin kauan menneessä.
Pidin kiinni jostain mikä on jo ollut ja mille ei enää voi mitään.

On totta, että joitakin asioita olisi voinut tehdä toisin.

Olen miettinyt itseäni ihmisenä.
miten paljon olen hukannut aikaa sille ajatukselle,
että kukaan ei voisi koskaan rakastaa minua.
Olen ollut liian kauan katkera itselleni.

Minua on ahdistanu monet asiat.
ehkä eniten se, että miten puhumattomuus satuttaa.
Olen päättäny, että tästä lähtien puhun, oli asia miten vaikea tahansa.
ja haluan, että minulle puhutaan suoraan ja rehellisesti.
silloin ei tarvitse kuluttaa energiaa miettimällä mitä toinen oikeasti ajattelee.

Elämä alkaa maistua aika hyvälle.
Olen osannut ottaa rennosti.
ne muurit ympärilläni alkaa kadota.
Osaan päästää ihmisiä lähelleni.
Olen oppinut, että huomista on turha murehtia.
ja tulevaa ei kannata miettiä, se tulee kyllä ajallaan.
Tärkeintä on elää tässä ja nyt.
rakastaa ja vihata.

Paljon kauniita ajatuksia.
Paljon suloisia tunteita.
Paljon sellasta, mitä ei voi selittää.

Olen kulkenut paljon pimeässä, mutta nyt alkaa näkyä valoa.
Jäin kauaks aikaa pimeään, koska se oli helppoa.
mutta nyt on hyvä hengittää.
eikä tarvitse pelätä mitään.
Matkasin syvälle itseeni ja käsittelin paljon kipeitä asioita.
Kävin läpi mustimmatkin hetket.
Itkin ja huusin niin kuin pieni lapsi.
mutta sitten, jätin sen taakseni.
Kävin ne asiat läpi ja hautasin ne.
eikä ne enää nouse öisin kummittelemaan.
Se on niin uskomattoman hyvä tunne.

"mitä sinulle kuuluu?"

Nyt alkaa kuulua jo tosi hyvää..